Hesarin artikkeli sai ajattelemaan. Nyt kun perinteistä uskonnollisuutta ajetaan tarmokkaasti marginaaliin, tulee tilaa kaikenlaiselle uushenkisyydelle. Ihmisten perimmäinen tarve uskoa johonkin ei katoa mihinkään, joten monenlaiset korvikkeet eksoottisista itämaisista uskonnoista enkeliterapioiden kautta ilmastouskontoon saavat väkevää jalansijaa kansalaisten arjessa.
Mietinkin, että tässä olisi oivallinen palvelumuotoilun paikka – mikä olisikaan hienompaa kuin tarjota hurmoksenjanoisille ihmisille pakanuuden sijaan mittatilauksena suunniteltuja boutique-uskontoja. Siis asiakkaiden henkilökohtaisiin tarpeisiin räätälöityjä, vain parhaista raaka-aineista valmistettuja uskomusrakennelmia, joita asianmaiset sitten voisivat harjoittaa tietoisina oman uskon ainutlaatuisuudesta.
Mikä olisikaan hienompaa, kuin käydä pastasiivilä-kipa päässä joogasalilla energiahoidoissa palvelemassa kolmiyhteistä pyhää Ketä-Tahansa ja uskoa uudestisyntymisen ihmeeseen.
Tätä ilosanomaa sitten levitettäisiin sosiaalisen median kanavissa niin lähi- kuin kaukopiirillekin. Alttari ja pyhä paikka olisi asianomaisen oma kännykkä, jonka äärellä jo nytkin vietetään suurin osa niin arjesta kuin pyhästäkin. Sovelluksen puitteissa niin uskonrituaalit kuin lähetystyökin sujuisivat näppärästi.
Nyt siis kirkolliset piirit hoi, tässä olisi oivallinen paikka kaupallistaa henkilökohtainen usko ihan uudella tavalla trendikkääksi design-tuotteeksi.