Ajelin maantietyömaan ohitse, sellaisen, jossa tiesulun molemmissa päissä oli kaveri ajokieltokyltin ja radiopuhelimen kanssa ohjaamassa liikennettä. Ajattelin, että tuossapa olisi homma, jossa ei tarvitsisi stressata. Puhdasta zeniä!
Niinpä mietin, että työmarkkinoiden käytettävissä voisi olla sellainen puolipakollinen tai ainakin vahvaan suositteluohjaukseen perustuva järjestelmä, jossa valkokaulustyöntekijä voisi vaihtaa päiväksi, pariksi lennosta oman ansiotyötehtävänsä tällaiseen täysin toisenlaiseen suorittamiseen. Miten vapauttavaa olisikaan, jos voisi muutaman päivän ajan kantaa lautoja raksalla. Tai myydä burgeria Mäkkärissä. Tai siivota terveyskeskuksen käytäviä. Tai kaivaa salaojia maatilalla. Mitä tahansa muuta kuin sitä, millä normaalisti päivänsä täyttää.
Sitten kun taas palaisi oman sorvinsa ääreen, olisi mieli virkistynyt ja avautunut työelämän moninaisuudelle – joko sitä olisi kiitollinen omasta työstään tai, vaihtoehtoisesti, olisi kokenut jotain sellaista, jonka ansiosta ryhtyisi johonkin aivan uuteen ihan konkreettisestikin.