Jos kaunis strategia tarkoittaa sitä, että strategia on kirkas, eheä, merkityksellinen ja vetovoimainen, niin mitä sitten tarkoittaa, jos strategia onkin ruma?
Jokaisella strategialla nimittäin on ruma puolensa. Se koostuu niistä asioista, joita ei kirjoiteta strategiadekkiin, mutta jotka ratkaisevat sen, toteutuuko strategia vai ei.
Ruma strategia on strategiatyön se osa, joka tarkastelee kaunistelematta organisaation todellisia olosuhteita: valtaa, pelkoa, keskeneräisyyttä ja ristiriitoja. Se katsoo silmiin organisaation sitoutumattomuutta, kyvyttömyyttä, väsymystä ja kaikkea sitä sekoilua, joka kytee pinnan alla. Kenties nimettömänä ja nimeämättömänä, mutta todellisena, vaikuttavana.
Rumaa strategiaa ei tarkastella siksi, että päästäisiin päivittelemään, syyttelemään tai vellomaan syyllisyydessä, vaan siksi, että kaikkea tuota pinnanalaista voisi johtaa. Ja kun näitä strategian hiljaisia muuttujia osaa johtaa, saa myös varsinainen strategia, se kaunis osa, uudenlaisen otteen todellisuudesta.
Ruma strategia on strategian todellisuuskerros, sen inhorealistinen taso. Siksi on elementti, joka on aivan ensiarvoisen tärkeää: rehellisyys. Pidättäytyminen totuudessa. Objektiivinen, tunnevapaa ja rohkea suhtautuminen siihen, mikä on totta. Jotta rumaa voisi katsoa silmiin, pitää olla realisti. Kyseessä ei ole negatiivisuus tai pessimismi, vaan strateginen realismi.
Tämänhän pitäisi olla joka johtajalle aivan itsestään selvää, mutta silti yllättävän usein pelkoperusteisen tunnejohtamisen sokea piste. Mätä kukko, johon ei tahtoisi koskea.
Rumuus ei ole strategian vastakohta, vaan sen käyttötesti. Ruma strategia on kauniin strategian todellisuustarkistus. Kaunis ja ruma ovat symbioosissa, ne tarvitsevat toisiaan. Useinhan strategia epäonnistuu juuri siksi, että ensimmäinen kerros rakennetaan kauniiksi, mutta toista ei johdeta lainkaan.
Kuinka tuosta sitten saa otteen, tuosta rumasta? Siinä auttaa selkeä prosessi. Rumuuden auditointiin tarvitaan diagnoosityökalu, jossa strategian kokonaisuutta tarkastellaan kahdella tasolla:
Ensinnäkin, on strategian julkinen taso, se julkisivu, joka väittää asioita: mikä on visio, mitkä ovat valinnat, mitä luvataan asiakkaille jne.
Sitten on strategian ruma taso: mihin ei oikeasti sitouduta, mitä ei uskalleta valita, mihin henksu ei usko, mikä on pelkkää puhetta jne.
