Ikigai on hieno japanilainen oivallus kuvaamaan sitä, mikä tekee elämästä merkityksellistä.
Neljän asian leikkauspisteessä piilee hyvän elämän olotila: teet sitä mitä rakastat, sitä missä olet hyvä, sitä mitä maailma tarvitsee ja sitä mistä maksetaan.
Mutta muinaiset okinawalaiset jättivät malliinsa pienen ajatusvirheen käytännöllisyyden kannalta: ikigai kuvaa nykytilaa, eli jo olemassa olevien asioiden toteutumista.
Vaan mitä nyt sitten, kun nuo asiat eivät kuitenkaan vielä ole totta?
Ikigai polkee paikallaan. Harva meistä nimittäin on koskaan jo valmis, perillä.
Siksi tuon Ikigain käsitteen voisi projektoida tulevaisuuteen, pohtia merkityksen potentiaalia.
Eli sen sijaan, että kelaisi sitä, missä juuri nyt jo ollaan, pohdittaisiinkin suuntaa, eli sitä, mihin voisi mennä. Staattisesta tulisi dynaamista: liikettä kohti parempaa leikkausta. Väännetään tuo konditionaalliin.
Ikigai ei enää olisikaan vain vastaus siihen, mitä on, vaan kartta kohti sitä, mitä voisi olla.
Tai niin, että siinä missä Ikigai näyttää sen, mitä on, näyttää Olisikigai sen, mitä olisi.
xxx
Mutta pelkkä kartta ei vielä vie perille.
Kiinnostavampi ajatus liittyy siihen, miten tuo gäppi nykytilasta tavoitetilaan täytetään.
Esimerkiksi – jos teet jotain mitä rakastat, mutta siitä ei makseta. Tai olet hyvä jossain, mutta sille ei ole kysyntää. Tai kysyntää on, muttet koe asiaa merkitykselliseksi.
Ikigai ei täyty, gäppi on todellinen.
Mutta ei se gäppi ole ongelma, vaan rakenne, joka yhdistää Ikigain palaset. Gäppi tarkoittaa, että rakenne on kesken, yhteys puuttuu.
Ja puuttuva yhteys syntyy rakentamalla.
Käytännössä rakentamalla ihan pieniä siirtymiä. Esimerkiksi merkityksestä arvoon – miten syntyy jotain, josta joku maksaa jotain. Tai osaamisesta kysyntään – miten se käännetään toisen tarpeeksi. Tai kysynnästä merkitykseen – missä kohtaa se alkaa tuntua omalta.
Sitten kun näitä rakennettuja ja ratkaistuja yhteyksiä on riittävä määrä, kaventuu ero Ikigain ja Olisikigain välillä, ne alkavat limittyä toisiinsa.
Näitä asioita voi rakennella mielessänsä vaikka miten.
Olisiko noin? Kyllä kai olisikin.
